Oikomisen jälkeen

Palaan blogiini vielä yhden postauksen verran. Blogini oli vaipunut minulta unholaan, sillä valitettavasti minulle ei ollut tullut ilmoituksia blogiin tulleista kommenteista, vaan löysin ne vasta äsken sattumalta sähköpostin kansiosta. Kiitos siis kaikille vuosien mittaan blogiin löytäneille kivoista kommenteista ja kysymyksistä ja pahoittelut vastausten viipymisestä!

Nyt oikomisprosessista on jo kulunut vuosia ja jäljellä hampaissa ovat enää retentiokaaret hammasrivien takana. Ne jäävätkin sinne loppuiäksi, ja hammasvälien puhdistukseen on siksi langan sijaan vakiintuneet erilaiset hammasvälitikut ja -harjat. Viime viikolla kävin puhdistuttamassa ja valkaisemassa hampaita, ja vielä vuosia prosessin jälkeen suuhygienisti löysikin etuhampaista hieman brakettiliimaa, joka oli kahvinjuonnin myötä alkanut  tummeta ja erottua hammaskiven omasta väristä. Nyt on viimeisetkin liimat poisteltu ja hampaiden oma, raikkaampi väri palautunut :)

Kommenteissa kyseltiin, mitä pysyvien rautojen jälkeen tapahtui, Muistikuvat alkavat hälvetä, mutta aluksi kojeiden irrottamisen jälkeen käytin kitalaessa olevaa, yläkaarta tukevaa rautaa jatkuvasti ja jonkin ajan päästä enää öisin. Tuo koje ei paljoa näkynyt ulospäin suusta, mutta hankaloitti aluksi konsonanttien sanomista ennen kuin kojeeseen tottui. Yörautojen jälkeen minulla on tähän saakka ollut käytössä purentakisko öisen hampaiden narskuttelun vuoksi, Uskoisin, että myös kiskosta on ollut apua hyvän oikomislopputuloksen säilyttämiseen, koska kisko on tehty omien hampaiden mukaiseksi.

Lopputulokseen olen ollut n. 95 % tyytyväinen. Ylähampaiden keskilinja ei ole aivan huulten keskellä, eikä rivi täysin tasainen, mutta alkutilanteeseen nähden muutos on huikea ja pureminen huomattavasti helpompaa :) Oikomisen myötä ikenet ovat hieman nousseet, mutta osin toki voi olla kyse myös iän tuomasta muutoksesta. Nyt kun kaikesta on jo niin pitkä aika, en oikeastaan enää muista oikomista olleen, mutta sen jäljiltä itselle on jääneet paremmat rutiinit hampaiden puhdistukseen. Paremman hammaskaluston juhlimiseksi otin muutama vuosi sitten hammaskorun, joka muistuttaa myös pitämään huolta hampaista, ettei koru irvistä hoitamattomien hampaiden keskeltä...

Kustannukset olivat aikanaan suuret, mutta mielestäni prosessi oli niiden arvoinen ja onneksi kulut tulivat pikkuhiljaa kuukausierinä aina "kiristyskäyntien" maksamisen myötä. Se mikä yllätti, oli rautojen poistamisen jälkeen pitkä seurantavaihe. Joskus viimeisinä kertoina itselle heräsi kysymys, onko hampaiden tilaa enää todellisuudessa tarve seurata, vai haluaako yksityinen lääkäri venyttää jälkiseurantavaihetta palkkaa saadakseen. Itse päätin lopettaa käynnit jossain kohtaa hampaiden tilanteen pysyttyä vakaana, koska olin muuttanut eri kaupunkiin asumaan ja seuranta tuli paitsi kalliiksi, myös hankalaksi. Hinnoista en osaa enää sanoa mitään ja uskon että hinta-arviokin on muuttunut suuresti noiden aikojen jälkeen. Kannustan selvittelemään hinta-arvioita useammasta paikasta ja selvittämään myös, onko purentahankaluus niin voimakas, että hoidon voisi saada julkiselta puolelta.

Rohkaisen myös kaikkia hoitoa harkitsevia lähtemään oikomisprosessiin aikuisena! Vaikka se on paikoin kivulias ja hintava, antaa se loppuelämäksi paremmin toimivan hammakaluston, joka on helpompi myös pitää puhtaana. Itse en kokenut rautasuisena olemista sosiaalisesti rajaavaksi  ja nyt katsoessani kuvia ennen oikomista, ajattelen ettei höröttävillä hampailla jatkaminenkaan olisi ollut kovin cool vaihtehto minulle... Teininä en rautoja halunnut millään, mutta aikuisena egoni kesti sen mainiosti. Aikuisena myös hammashygienian hoitaminen on eri luokkaa kun teininä olisi ollut, joten ei tarvinnut pelätä niiden jättävän reikiä hampaisiin.

Loppuun vielä muutama kuva nykyisestä hammastilanteesta :)